Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
[ ]
28.06.2010 - 15:38

Onpas viimeisestä blogi päivityksestä hurahtanut aikaa tovi jos toinenkin.

Kaikenmoisia mukavia asioita on tapahtunut talven ja kevään mittaan. Yksi valtaisan mukava ja iso askel oli meidän tuvan valmistuminen ja sinne muutto tämän lauman kanssa. Kyllä nyt koirienki kelepaa. Mossesta näkee ihan silminnähden kuinka se nauttii omasta pihasta ja nurtsista. Jopa niin paljon, että sitä ei huvita lähteä enää omalta tontilta mihinkään Nauru No, vanhuksella alkaa varmaan jo vähä askelkin painaa.

Pappa Pusu

Alkukeväästä käytiin Lohjalla leireilemässä vanhan hakuporukan kera, höystettynä muutamalla uudellakin tulokkaalla. Ja olihan taas kerran mukavaa. Koutsina neljän päivän leirillä toimi Viitalan Esa ja tulihan oppia taas kerrakseen. Se valtaisa tietomäärä mikä Esalla on jaettavana, niin koulutuksesta kuin eläinten käyttäytymisestä yleensäkin, herättää suunnatonta kunnioitusta. Onpa eräätkin kerrat tullut tavattua Esan kirjaa, kun on omaat eväät vaihteeksi loppuneet. Oli suuri kunnia tavata tämä herra ihan livenä ja treenata hänen opeissaan. Kiitos vielä kerran Lohjan poppoolle leirin järkkäämisestä ja loistavasta seurasta!

Samaisella viikolla, kun Lohjalta kotiuduttiin, tuli guru samaiselta suunnalta jakamaan vaihteeksi tietotaitoaan Pohojammaalle. Eli Arfmannin Maria opasti meitä viikonlopun peltojäljen saloihin. Ja taas kerran, eteenpäin päästiin! Kiitos Ingalle järjestelyistä ja Marialle ja Katrille opeista. Eiköhän tästä taas hetken matkaa eteenpäin päästä.

Kesäkuun lopulla sitten avattiin viimein koekausi Lapualla. Pikkasen pisti tottis jännittämään, sillä seuraaminen on käytännössä rakennettu täysin alusta uusiksi. Edistäminen alkoi olla jo aikamoista ja häiritsi itseäni niin paljon, että jotain oli tehtävä. Lähdettiin sitten seuraamista rakentamaan Heinosen Eijan opeissa ihan alusta alkaen ja täytyy sanoa, että tyytyväinen olen. Kiitos Eijalle avusta ja kärsivällisyydestä Silmänisku

Itse koe, oli viiden koiran iltakoe. Alku kokeelle ei ollut kyllä kovin lupaava. Noin tunti ennen ilmoittautumista käytin vielä koirat pienellä lenkillä ja pihaan saapuessa päästin molemmat vapaaksi. Noin sadasosa sekunnissa Emma sai jonkin hepuli kohtauksen ja juoksi sata lasissa ympyrää ja autotallin taakse ja siinä matkalla osui peräkärryn kulmaan. Osui sitten ihan kunnolla kun huuto oli niin kuin olis sikaa tapettu. Emma tuli autotallin takaa etutassuaan raahaten ja uikuttaen. Ei voi olla todellista! Huuto En tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Olin viimeiset päivät varjellut koiraa ja tehnyt vain remmilenkkiä ettei vaan satu mitään. On nimittäin niin meidän tuuria, että aina on tullut jotain vaivaa ku koe lähestyy. Koira siinä makaili hetken olkkarissa ja kun tehtiin lähtöä koepaikalle ei ontumisesta ollut enää merkkiäkään! Huh!

Koe alkoi henkilöetsinnällä. Radalle mennessä huomasin, että koira vaistoaa kisatilanteen eikä ollut sellaisissa sfääreissä mitä treeneissä. Ihan hyvä, sillä treeneissä se huutaa radalle mennessä ja ensimmäiset ilmaisutkin alkaa haukulla turhautuessaan vaikka koira on rullakoira! Nauru Maasto oli mukavaa tasaista niin kuin Pohjanmaalla on ja näki hyvin kuinka koira työskenteli. Alusta oli peitteinen ja yllättävän raskas. Sain risteilytettyä koko radan hyvin. Ilmaisuista ensimmäisestä lähti yksi piste sillä koira tiputti rullan hiukan liian aikaisin. Muista tuli täydet. Näyttöihin olin erityisen tyytyväinen sillä jokainen oli todella vauhdikas. Koira pikkasen hyytyi radan loppuosassa ja en itse taktikoinut oikein. Olisi pitänyt antaa koiralle hengitystauko sillä aikaa oli runsaasti, mutta sen sijaan paukutin menemään pistoja. Viimeinen pisto olikin aika haahuilua, jonka vuoksi tuomari otti muutaman pisteen työskentelystä. Haahuilusta huolimatta koira sai hajun maalimiehestä ja ilmaisu oli taas mitä mallikkain. Pisteet yhteensä 165.

Tämän jälkeen esineruutu. Ruutu oli myös hyvin peitteistä eikä oikein tuullutkaan kunnolla. Kaksi esinettä nousi aika ripeästi mutta kolmas tuotti ongelmia. Koira etsi pitkään ja taisin tehdä kolme uusinta lähetystäkin. Mutta kun koira sai esineestä hajun niin se reagoi välittömästi ja toi esineen nopeasti. Aikaa jäi 17 sekuntia mutta sehän riitti! Nauru Työskentelystä tuomari sanoi, että koira hyytyi loppua kohti. No ei se nyt varsinaisesti hyytynyt, ei vain heti löytänyt Silmänisku Loppupisteet 28.

Sitten se jännittävin osuus eli tottis. Tässä vaiheessa oli jo muut koirakot luovuttanut sillä maastopisteet eivät riittäisi tulokseen. Saatiin kuitenkin pariksi toinen koirakko, että päästiin tekemään homma loppuun. Päästiin suorittamaan kaavio ensin. Seuraaminen oli suhteellisen hyvää, joskin jossain kohtaa meinasi tulla hiukan eteen. Otin varman päälle homman ja pidin vasenta kättä koiran pään kohdalla merkkinä oikeasta paikasta. Toki yritin vähä heilutellakki sitä mutta tuomaria häiritsi käteni Päättämätön Tästä seuraaminen tippui hyvään. Jäävät meni suht ok, maahan meno olisi voinut olla nopeampi mutta taisi tulla erinomaiset kaikista. Noudoissa ei huomauttamista. Eteen menosta lähti sitten ihan turhaan pisteitä. Tuomari tuijotti jokaista liikettäni mitä tein sillä aikaa kun toinen pari haki koiransa paikalla makuusta. Arvostelussa tuomari kommentoi ’ohjaaja liikutti jalkaansa, jonka katsoin virittelyksi’, ja tästä se tiputti eteen menon tyydyttävään! Valmistava osuus oli kunnossa ja eteen meno nopea ja maahan meno suht nopea. Mutta virittely jota en edes tiennyt tekeväni tiputti arvosanaa roimasti. No täytyy vain ottaa opikseen. Vastaisuudessa pitää kiinnittää vain huomiota ettei tee mitään turhia liikkeitä ennen eteenmenoa. Kokonaisuudessaa tottiksesta pisteitä 92.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen. KVA:han oikeuttava viimeinen ykköstulos tuli. Tosin näytelmät pitäisi vielä käydä, jotta tuo KVA titteli saataisiin.

Tiukkaa seuraamista..Silmänisku

Tässä vaiheessa kiitokset loistavalle treeniporukalle niin Lohjalla kuin täällä Pohjanmaallakin! Ilman teitä ei tätäkään tulosta olisi tehty. Ootta vaan niin korvaamattomia! Hymy Ja kiitos kasvattajalle aivan upeasta koirasta, sen kans on vaan niin mukava touhuta.Ja erityis kiitos rakkaalle aviomiehelleni, suurimmalle tuelle ja turvalle mitä maa päällään kantaa Pusu

Seuraava koitos olis sitten PK-SM kisat mikäli Emmalla ei juoksu ehdi alkamaan. Pahasti kyllä näyttää, että se osuu juuri SM:iin. Treenataan kuitenkin kyseisiä skaboja silmällä pitäen ja katotaan kuinka käy.

Taina Karjalainen kirjoitti 28.06.2010 - 17:53
Ei voi muuta sanoa kun että mä olen ylpeä teistä!! Onnea molemmille. Apua!, mitä, juoksut tulossa! Ou, nou!! Ei varmana!!
Ollaan meinaa jos puhuttu kovasti siitä, että tullaan hurraamaan teille. Tuli mieleen, haittaako juoksut arvokisoissa? Ota selvää...
Halipuseja Emmalle!
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code